Olen lapsi, mutta seurustelen seurakuntamme teologin kanssa

Posted on

Täytän kahdeksantoista. Seurustelemme salaa, minä ja seurakunnan teologi. Hän sanoo, että seurakunta ei ymmärtäisi suhdettamme, koska olemme niin eri-ikäisiä. Ajattelen, että hän on erityinen ja niin olen minäkin. Hän kosketti reittäni, kun istuimme ystävieni kanssa pöydän ympärillä seurakunnan nuortenillassa. Kosketus yllätti minut, kukaan vieras ei ole ikinä noin läheisesti minua koskenut. Eikä kukaan tuttukaan. Se kesti pitkän tovin, tai tuntui ainakin siltä. Ja ihan avoimesti.

Olen kyllä suudellut luokkakaveriani, pari vuotta sitten. Mutten mitään muuta.

Tämä meidän ensikohtaaminen oli ainoastaan selvä käsi reidellä, niin että kaikki olisivat voineet nähdä, eikä mitään salamyhkäistä. En oikein tiedä mitä siitä ajatella.

Silloin olin kuin mitään ei tapahtuisikaan. Siitä se alkoi. Enkä luule että kukaan arvaa, koska hän on muutenkin halaavaa tyyppiä. Minä olen rakastunut. Luulisin. Tunnen itseni aikuiseksi. Käyn hänen luonaan. Keskustelemme yöt pitkät syvällisistä asioista, koskettelemme, suutelemme ja jo rakastelemmekin. Haluaisin seurustella avoimesti, käydä leffassa käsi kädessä, pussailla kadunkulmissa. Juttelemme kyllä siitä. Mutta aika ei vielä ole oikea.

Hänellä on myös toinen tyttöystävä, minua vanhempi, joka ei tiedä meistä, mutta jolle hän sanoo kertovansa sitten kun aika on oikea. Ehkä kun olen kahdeksantoista, aikuinen. Nyt en kerro edes parhaalle ystävälleni. Pitää valehdella. Minua vaivaa tämä odottelu. Olisin valmis olemaan kimpassa vaikka heti, niin että näkyy. Ja minua vaivaa se, että ensimmäisellä kerralla kun olimme yhdynnässä, hän tuli sen toisen tyttöystävänsä luota, jonka kanssa hän ei enää ole. He harrastivat seksiä, koska häntä säälitti se entinen eikä hän halunnut sanoa sille eitä. Mutta se ei vielä edes tiedä, että se on se entinen. Jos voisimme olla avoimia, tämä tuntuisi oikealta. Nyt tuntuu vain puoleksi oikealta. Jos voisin päättää, tämä ei menisi näin.