Kumppanini tapailee sielunhoitoasiakastaan

Posted on

Kumppanini vaikuttaa uskonnollisessa yhteisössä, jossa tehdään sielunhoitotyötä vapaaehtoisvoimin. Asiakkaiden tapaaminen vapaaehtoistyön ulkopuolella on ehdottomasti kiellettyä. Hän kertoo tapailevansa erästä kriisissä olevaa asiakasta. Jotenkin huolestun.

Kysyn: “Ethän pidä häntä kädestä?”

“No en tietenkään.”

Kumppanini rauhoittaa minua sanomalla että vapaaehtoistyön pomo on antanut luvan näille tapaamisille, ja että näin he ovat myös ennenkin toimineet.

Menee pari kuukautta, voin huonosti, aamuisin suihkussa lyön päätäni seinään ja ajattelen että olen ihan hullu, koska lyön päätäni seinään suihkussa. Kumppanini “asiakas” tulee meille yöksi pari kertaa, petaan hänelle aina vierassängyn mutta se jää käyttämättä, koska he keskustelevat työhuoneessa.

Teen omituisia asioita, kaivan kaappejamme, nuuskin. Sitten löydän kirjeet, asiakkaan rakkauskirjeitä kumppanilleni. Maailmani järkkyy todella pahasti. Kumppanini myöntää intiimiyhteyden asiakkaaseen. Otan yhteyttä vapaaehtoistyön pomoon, mutta en pysty kertomaan mitä todella on tapahtunut. Pomo vakuuttaa minulle, että hänellä on täysi luottamus kumppaniini ja siihen ettei tämä käytä tilannetta väärin.

Häpeän aivan hirveästi, häpeän kumppaniani ja vihaan asiakasta vimmatusti, samoin itseäni. Tuntuu siltä, että voisin vaikka tappaa. Haen meille kunnan kriisiapua. Vuoden päästä sama pomo tarjoaa minulle työpestiä. Otan työn vastaan, koska en jaksa hakea muutakaan.